Elämä kiertää kehää.Jossain oli alku ja sitten kaikki on muuttunut päättymättömäksi.Mikään ei törmää kehällä,jota pitkin kulkee tuhansittain erilaisa tunteita,asioita ja ajatuksia.Kaikki kulkee samaan suuntaan,punoutuu pitkäksi helminauhaksi.Jotain ainutlaatuista on sittenkin olemassa,kaikki yhdessä ja kuitenkin erikseen.
Harmillista,mutta turvallista.Mikään ei karkaa ja mikään ei poistu.Kaikki hyvä ja paha on yhtä aikaa läsnä kehässä.Se suurenee ja venyy koko ajan.Energia tiivistyy.Kaikki on.Aina liikkeessä.Elämä.
maanantai, 21. toukokuu 2007
Kiertokulkua
keskiviikko, 21. maaliskuu 2007
Sammakoita
Joskun tunnen olevani pelkkä hämähäkki,hukassa kaikkine jalkoineen.Menossa ja tulossa,ei loppuviimeksi minnekään.Olen kutonut oman verkon,johon sotkeutuvat eliminoin pois.Pakkaan pakettiin ja toivotan hyvää matkaa seuraavan uhrin luo.
Joskus on suojeltava sisintään hylkäämällä toiset ihmiset.Olemalla hiljaa ja kuljettamalla itse ajatuksensa perille asti.Tehtävä päätös olla jakamatta sydäntään muille,rakastaa vain itseään.
Kyllä minä joskus luotin ja rakastin muita.Kerroin sisäisiä ajatuksia,asioita matkani varsilta.Mutta pala palalta minut huijattiin uskomaan ulkokuoriin,jotka peittivät suurempia suunnitelmia.Minä lankesin ja maksoin kovan hinnan.
Sammakoita minulle jäi kokonaisen mutalammikollisen verran.Pelkkä kurnutus ja muutama lumpeenlehti.Muu oli mennyt,vesi kuivui pois.Lopulta kuolivat sammakotkin.Minä elin,muutuin ja nousin.
Joskus on suojeltava sisintään hylkäämällä toiset ihmiset.Olemalla hiljaa ja kuljettamalla itse ajatuksensa perille asti.Tehtävä päätös olla jakamatta sydäntään muille,rakastaa vain itseään.
Kyllä minä joskus luotin ja rakastin muita.Kerroin sisäisiä ajatuksia,asioita matkani varsilta.Mutta pala palalta minut huijattiin uskomaan ulkokuoriin,jotka peittivät suurempia suunnitelmia.Minä lankesin ja maksoin kovan hinnan.
Sammakoita minulle jäi kokonaisen mutalammikollisen verran.Pelkkä kurnutus ja muutama lumpeenlehti.Muu oli mennyt,vesi kuivui pois.Lopulta kuolivat sammakotkin.Minä elin,muutuin ja nousin.
keskiviikko, 24. tammikuu 2007
Kirveellä koipeen
Niin jätti rakkaus rumat jäljet akkaan kuin kirveen isku koipeen.Lähti sydämestä kuin pyy pajukosta.Jätti rakkaus tämän akan kalliolle yksinään soittelemaan,kumisemaan vaskena erämaahan.Oli komea ukkometso jallitettuna soidin alueelle ja soitimet sävelletty.Sitten tuli särö kanteleeseen.Lähti ukko toiseen suuntaan akan sydämestä.Siinä kaikki,löi kirves omaan koipeen.
sunnuntai, 21. tammikuu 2007
Ohi meni!
Ohi meni koko rakkaus.Jätti pysäkille kuin Alkon muovikassin.Heilutti vaan mennessään.Niin jäi raparyytiseen rakkaudeton akka.Sydänjuuret allikossa,jonne ei rakkauden aurinko paista eikä lämmitä.Kokolailla alttarille jätetty,tyhjien unelmien kantomieheksi.
lauantai, 20. tammikuu 2007
Ärrä,kirves ja perkele
(Obeesian kommentin innoittamana kirjoitettu.Yhtä sanaa hieman muunnellen....)
Tämän ämmän rakkaus alkaa oikein isolla ärrällä.Saakoon se kirvestä,joka ei usko,perkele!Niin soi komeat soinnut sydänperästä,ämmän rakkaussopesta.Kirveellä veistetyt rakkauslaulut,joille perkele on pisteeksi pantu.Näin on rakkaus riimitelty,rytötönöstä soiteltu.
Tämän ämmän rakkaus alkaa oikein isolla ärrällä.Saakoon se kirvestä,joka ei usko,perkele!Niin soi komeat soinnut sydänperästä,ämmän rakkaussopesta.Kirveellä veistetyt rakkauslaulut,joille perkele on pisteeksi pantu.Näin on rakkaus riimitelty,rytötönöstä soiteltu.
