Pakkanen oli paukkunut jo jonkun aikaa kireänä.Kirkonmäeltä kaikui outo meteli.Mopomies oli liikkeellä.Pappatunturi kiersi kirkkoa,sankka savu nousi jäljessä.Ehti siinä ainakin kymmenisen kierrosta vedellä ennen kuin pastori Kämäräinen saapui paikalle.
  Mopomies oli tunnettu henkilö kylällä.Sinisen pappatunturin päällä istui kylän tarkkasilmäisin mies ja taatusti omituisin tapaamani ihminen.Mopo saattoi lämpimänä kesäpäivänä seistä tienposkessa yksinään ja kun postinjakaja asiaa lähemmin tarkasteli,löytyi mopomies läheisen koivun latvasta istumasta.-Kun ne linnutkin,niin aattelin kokeilla.huikkasi mies korkealta puusta.
  Toissakesänä mopomiestä oli melkein viety putkaan kun oli sattunut sopivasti kaupalle saapumaan.Naapurin soittamat häiriköt olivat ehtineet poistua mopomiehen tieltä ennen poliisien saapumista ja näin häiriköksi luettiin syytön mies.Kukapa mopomiestä syyttäisikään,tavallinen poikamies,mopontarakalla kasa vanhoja Jalluja.
  Pakkaspäivänä mopomies selitti pastorille outoa käytöstään.Televisiossa oli Remontti-Reiska kertonut hyvän vinkin,jota täytyi heti kokeilla.Pakkasella kun piti juoksuttaa hanaa,jotta putket eivät jäätyisi.
  Kovana kirkonmiehenä ja yhteisvastuunkantajana mopomies olikin päättänyt oikein mopolla ajeluttaa tarakalle sitomaansa,purkutyömaalta löytämäänsä hanaa kirkon ympäri jotteivät putket jäätyisi.Ilman tätä olisi pian kirkonmenot jääneet pitämättä.Yhteisvastuu ennen kaikkea!